Notice: Undefined index: tunn in /data/www/html/luontovaalikone/oulu/erittely.php on line 7


SLL:N Oulun luonnonsuojeluyhdistys

LUONTOVAALIKONE

Ehdokkaan vastaukset

Ehdokas nro 19 Paula Himanen, Vihreät, Oulu


Kysymys nro: 1

Pienvesiä, kuten puroja, lähteitä ja lampia, on Suomessa valtavasti ja ne toimivat elinympäristönä monille uhanalaisille lajeille. Pienvesillä on ennallistamistarpeita, joita varten tarvitaan tarkempaa tietoa niiden tilasta.

Oulun omistamat pienvedet tulee kartoittaa ja niille laatia hoito- ja käyttösuunnitelma.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Pienvesistöt ovat tärkeä osa vesistöjämme ja niiden pienilmasto poikkeaa ympäristöstä. Ne ovat tärkeitä monimuotoisia elinympäristöjä ja leviämiskäytäviä, joista monet eliölajit ovat riippuvaisia. Pienvesillä on lisäksi paljon virkistyarvoa ja ne tuottavat ekosysteemipalveluja, kuten tasaavat virtaamia ja pidättävät valuma-alueiden kuormitusta sekä tarjoavat lisääntymisalueet useille lajeille.




Kysymys nro: 2

Vesistöjen luonnontila on heikentynyt mm. maankäytön, säännöstelyn ja vesirakentamisen vuoksi. Vesistön luonnontilan palauttamis- eli ennallistamistoimia ovat esimerkiksi kutusoraikkojen lisääminen, vaellusesteiden poistaminen ja virtaamavaihtelun palauttaminen. Myös valuma-alueeseen tulisi kiinnittää huomiota veden hyvän laadun ja rantavyöhykkeen hyvän ekologisen tilan palauttamiseksi.

Vuosittain on kunnostettava vähintään yksi kaupungin omistama muuttunut vesistöalue, jolla hyvä ekologinen tila on saavutettavissa.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Ehdottomasti kannattaa kunnostaa, koska pienvesialueet ovat iso virkistykäytön lähde kaupunkialueella ja lisäksi ne tarjoavat eliölajeille elinpaikan. Biotalouden tehostumisen seurauksena voimistuva metsien käyttö uhkaa arvokkaita pienvesiä kuten metsäpuroja myös Pohjois-Pohjanmaan alueella, joka on uusien biomassahankkeiden puunhankinta-aluetta. 

 




Kysymys nro: 3

Maankäytön muutokset ovat merkittävä syy elinympäristöjen häviämiseen ja lajien uhanalaistumiseen. Oulussa on rikas meri- ja rantaluonto, jonka monimuotoisuutta voidaan vaalia suojelemalla arvokkaat alueet.

Meren ja rantojen uhanalaiset luontotyypit tulee suojella maankäytön muutoksilta.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Oulun meri- ja rantaluonto jokien ja suiston lisäksi ovat yksi arvokkaimmista luontoarvoista Oululle ja niiden monimuotoisuutta tulee vaalia.




Kysymys nro: 4

Oulujokisuiston arvokkuutta voidaan tuoda esille kunnostamalla Merikosken pääuoma virtavesikutuisten kalojen elinympäristöksi. Kunnostaminen olisi toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin ja ennallistaminen maksaisi itsensä kaupungille nopeasti takaisin matkailun ja ihmisten hyvinvoinnin lisääntyessä. Merikosken pääuoman kunnostaminen olisi hyvä jatko paljon huomiota ja kiitosta saaneen Hupisaarten purojen kunnostukselle.

Vaelluskaloille on palautettava lisääntymisalueita Merikoskeen.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Tämä on todella hyvä ehdotus, jota voin kannattaa. Luonnon sorapohjainen uoma on paljon tehokkaampi tapa saada lohi nousemaan jokeen kuin betoniset kalaportaat.




Kysymys nro: 5

Energiasiirtymä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä on välttämätön ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. EKOenergia-merkki huomioi tuotannon hiilijalanjäljen lisäksi myös muita kestävyyskriteerejä. Esimerkiksi puubiomassan osalta ei hyväksytä suurten tukkien tai kantojen käyttöä ja EKOenergia-merkitty vesivoima edellyttää jatkuvaa virtausta.

Oulun energiainvestoinnit on suunnattava EKOenergian kriteerit täyttävän energian tuotantoon.

Vastaus: Jokseenkin samaa mieltä

Lisäselitys:

EKOenergia-merkitty vesivoima tulee tuotantolaitoksista, jotka täyttävät EKOenergian kestävyyskriteerit. Ne suojelevat jatkuvaa virtausta, ottavat huomioon kalojen vaelluksen ja säilyttävät vesilajistolle sopivat elinolosuhteet. Kannatan OEn kohdalla tätä toteuttamalla oman luonnonvaraisen uoman rakentamista  kaloille. Kustannukset menetteyinä vesivoiman tuloina kaupungille on korvattavissa lisääntyneillä matkailutuloilla.

Bioenergiana EKOenergia hyväksyy ainoastaan orgaanisen jätteen ja puubiomassan käytön (pois lukien juuret, kannot ja isot tukit). Vähintään 50 % tuotantolaitoksen käyttämästä polttoaineesta on tultava EKOenergia-hyväksytystä biojätteestä ja vain vastaava osuus tuotetusta energiasta voidaan myydä EKOenergiana. Mielestäni turpeen käytön pienentyessä nopeasti päästöoikeuksien hinnan räjähdysmäisen kehityksen vuoksi OE täyttää nopealla aikataululla nämä kriteerit.




Kysymys nro: 6

Oulu tavoittelee hiilineutraalisuutta vuoteen 2040 mennessä, mikä on vaatimattomampi tavoite kuin koko Suomen hiilineutraalisuustavoite (2035). Tavoite on vaatimaton myös verrattuna moniin muihin kaupunkeihin, esimerkiksi Tampere ja Espoo aikovat olla hiilineutraaleja vuoteen 2030 mennessä, Turku 2029 ja Lahti 2025. Myös Oulun tulisi lisätä kunnianhimoaan ilmastotoimissa, joilla on jo kova kiire.

Oulun on asetettava tavoitteeksi hiilinegatiivisuus vuoteen 2030 mennessä.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Olen ehdottomasti samaa mieltä ja päästöoikeuden hinnan nopea kehitys tulee vauhdittamaan tätä siirtymää automaattisesti. Samalla Oulun kaupungin ja tulevien valtuutettujen tulee ymmärtää hiilineutraalisuustavoitteen kilpailukykyisyyden arvo kaupungin vetovoimalle imagon ja vihreiden  kiinteistösijoittajien houkuttelemiseksi. Hiilineutraalisuus ohjaa markkinaa nyt ennen näkemättömällä tavalla niin Euroopassa kuin USAssa eikä ole enää yhden laidan politiikkaa.

Olen laatinut Oulun Energialle oman hiilineutraalisuuspolun, jonka voi käydä katsomassa minun omilta nettisvuiltani: paulahimanen.fi https://www.paulahimanen.fi/teemat/hiilineutraali-oulu

 




Kysymys nro: 7

Ilmastokestävä liikkuminen on helppoa silloin, kun liikennejärjestelyt tukevat sitä. Yksityisautoilun sijaan on edistettävä joukkoliikennettä sekä kävelyä ja pyöräilyä.

Kestäviin kulkumuotoihin kuten kevyt- ja joukkoliikenteeseen suunnattujen investointien pitää olla suuremmat kuin yksityisautoiluun kohdistetut investoinnit.

Vastaus: Jokseenkin samaa mieltä

Lisäselitys:

Periaatteessa samaa mieltä, mutta varojen allokointi riippuu kaupungin alueellisesta rakenteesta sekä koosta. Oulu on kuntaliitoksen jälkeen niin laajalle levinnyt alue, että yksityisautoilu on välttämätöntä ja ihmisten arjen sujuvuuden varmistamiseksi asiaa pitää pohtia tarkasti. Teiden kunnosta on pidettävä huolta jo turvallisuudenkin takia.

Itse olen puhunut paljon lähijunaliikenteen kehittämisestä ja näen sen erään tärkeänä vaihtoehtona alueellisten keskusten saavuttamisessa lisäämällä seisakkeita nykyisen radan varteen. Samalla kun kaukojunaliikenne kehittyy seuraavan vuosikymmenen aikana merkittävästi, on siihen kytkettävä Pohjois-Pohjanmaan liitto vahvasti mukaan kehittämään alueellista junaliikennettä yhdessä väyläviraston kanssa.




Kysymys nro: 8

Metsäkuntana Oulu voi näyttää esimerkkiä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja virkistysarvojen lisäämisessä. "Luonto on voimavaramme" kuuluu Oulun ympäristöohjelman kolmas painopiste ja sitä voidaan edistää keskittymällä kuntametsien tarkastelussa ensisijaisesti metsien luonto- ja hyvinvointiarvoihin.

Puunmyynnin tuottotavoitteesta on luovuttava hakkuupaineen vähentämiseksi ja metsien luonto- ja virkistysarvojen edistämiseksi.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Olen ehdottomasti samaa mieltä, koska Oulussa jäljellä olevia metsäalueita tulee tarkastella ihmisten hyvinvointia lisäävinä keinoina ja arvottaa tämä euroissa. Tarvitsemme Ouluun nykyisen  valtavan täydennysrakentamisen paineen alla velvoittavat  jatkuvat metsäiset vihervyöhykkeet, jotka ulottuvat kiilamaisesti reuna-alueilta merelle sekä rengasmaisen metsäisen viherkiilan Varjakasta Kelloon saakka. Olen tehnyt asiasta valtuustoaloitteen 2021, jonka laitan tähän kursiivilla. 

Valtuustoaloite Oulun keskeisen kaupunkialueen viheralueverkoston rungon päivittämiseksi ja sormimaisten viherkiilojen lisäämiseksi

Tausta:
Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus (VILMO) -suunnitelma vuodelta 2014 on Uuden Oulun yleiskaavaan liittyvä erillissuunnitelma. Siinä muodostettiin alueen viheralueverkosto ja tunnistettiin alueen tärkeimmät maiseman ja luonnon arvot yleiskaavoitusta varten. Suunnitelmassa on hyödynnetty pääasiassa aiemmin tehtyjen Oulun maisemaselvityksen, Oulun luonnon monimuotoisuusselvityksen sekä Oulun kulttuuriympäristöohjelman ja Oulun viher- ja virkistysaluesuunnitelman tuloksia. VILMO-suunnitelmassa on sovellettu ekosysteemipalveluiden näkökulmaa, joka tarjoaa erään uudenlaisen tavan maiseman ja luonnon arvojen tunnistamiseen ja viheralueverkoston arvottamiseen. Ekosysteemipalvelut sitovat maiseman ja luonnon arvot toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi, kirkastavat alueen luontoon ja maisemaan perustuvat vetovoimatekijät sekä jäsentävät maiseman ja luonnon tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyt. Näkökulma auttaa myös tunnistamaan maankäytöllisiä ristiriitoja ja esteitä sekä kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja.

Tämä on tärkeä ja kaavoitusta ohjaava perinpohjainen selonteko, jonka päivittäminen on ajankohtaista tällä hetkellä monien syiden vuoksi. Tämän hetkinen Oulun voimakas täydennysrakentamisen paine, Oulun yritystonttien niukkuus, kaavoitusprosessien sujuvoittaminen, kuntalaisten yhdenvertaisuuskohtelu ja Oulun ympäristöohjelman 2026 toimeenpanoon liittyvät seikat edellyttävät selkeämpää päivitettyä dokumenttia, joka ohjaa kaavoitusta ja tonttitarjontaa tehokkaammin ja kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun paremmin huomioon ottaen.

VILMO 2014 suositukset linjaavat, että viherkiiloihin ja -kehiin perustuva rakenne säilyy viheralueverkoston pohjana. Vehreät asuinalueet voidaan kaavoituksessa huomioida osana viherrakennetta, jotta viheralueverkostosta saadaan ehjä ja yhtenäinen niin virkistysyhteyksien kuin ekologistenkin yhteyksien kannalta. Viheryhteydet järviltä ja metsäalueilta kaupunkirakenteen läpi merelle on turvattava. Valtateiden poikki kulkevia viheryhteyksiä on toteutettava vihersiltoina ja leveinä alikulkuina. Erityisesti Kuusamontie katkaisee viherrakenteen. Uusien ja tiivistyvien kaupunginosien läheisillä alueilla tarvitaan ehjät, riittävän laajat viheralueet, jotta saadaan riittävät ja laadukkaat virkistysyhteydet ja toisaalta turvataan luonnon monimuotoisuus. Suurin yhtenäinen viheralue kaupunkirakenteen sisällä on Kaupunginojan laakso. Oulujoen suiston saaret ja Kaupunginojan laakson keskeiset osat muodostavat kaupungin keskuspuiston. Kaupunginojan latvoilta on tarpeen muodostaa viheryhteyksiä Oulujoelle ja Niiles- ja Valkiaisjärvien suuntaan. Oulujoen rantoja seurailevia virkistysyhteyksiä jatketaan Madekoskelle saakka. Ulkokehän mukainen virkistysreitti seurailee Kalimenojaa Valkiaisjärveltä Ruskotunturille päin. Sieltä on tarpeen kehittää virkistysyhteyksiä Kuivas- ja Pyykösjärvelle sekä kaupunkirakenteen läpi merelle. Kaupungista ulos suuntautuvia viheryhteyksiä tarvitaan Sanginjoelle ja Pilpasuolle sekä Jäälinjärvelle. Merenrantakiilan virkistysreittiä jatketaan Oulujoen suistosta Kiviniemeen ja Virpiniemeen asti.

VILMO 2014 selvityksessä puhutaan viheralueiden lisäksi ns. luonnon ydinalueista, jotka suositellaan säilytettäväksi yleiskaavassa nykyisessä laajuudessaan mahdollisimman luonnontilaisina. Yleiskaavassa tulee varmistaa, että luonnon ydinalueilta on esitettyjä yhteyksiä useaan eri suuntaan: yhteydet ydinalueelta toiselle, yhteydet rannikolta ydinalueille ja yhteydet taajamista ydinalueille. Ekologinen verkosto ei säily elinvoimaisena, jos luonnon ydinalueilla on vain yksi yhteys tai alue sijaitsee yhteyksien ja ydinalueiden muodostaman helminauhamaisen ketjun päässä (Söderman & Saarela 2011). Luonnon ydinalueet tulee ottaa huomioon myös tarkemmassa suunnittelussa, kuten asemakaavoissa sekä viheralueiden ja virkistysreittien suunnittelussa (Väre 2002). Yhteys voi sisältää erityyppisiä ja eri kehitysvaiheissa olevia metsäalueita sekä pieniä peltoalueita ja niittyjä. Myös vesistöt ja merenrannikko toimivat ekologisina yhteyksinä. Kaupunkialueilla ekologiset yhteydet ovat kapeampia, mutta alle 200–300 metrin levyisiä ne eivät voi olla pitkiä matkoja yhteyden toiminnallisuuden häiriintymättä (Väre 2002). Liian kapea ekologinen yhteys heikentää luontotyyppien ominaispiirteitä, lisää reunavaikutusta ja muuttaa alueen lajistoa. Luonnon ydinalueet, muut viheralueet ja niiden väliset yhteydet muodostavat ekologisen verkoston, jossa eliöt pystyvät liikkumaan ja levittäytymään. Luonnon ydinalue on keskeinen osa alueen ekologista verkostoa ja sen merkitys luonnontilaisena elinympäristönä on monille eliölajeille suuri: ydinalue ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja varmistaa luonnon ekologisen toiminnan. Luonnon
ydinalueiden osuus yleiskaava-alueesta on noin 12 %.

VILMO 2014 suosituksissa esitetään myös, että Oulun keskeisellä kaupunkialueella lisätään sormimaisia viherluekäytäviä siten, että kaupunginosasta riippumatta sisä ja ulkokehällä löytyy riittävän leveät viheryhteydet metsineen kaupunkilaisten virkistyskäyttöön sekä eläinten liikkumisen tarpeita ajatellen.

Valtuustoaloiteen sisältö:

Lisätään kolme viherkiilaa nykyisen VILMO 2014 viherverkostoalueen runkoon oheisen viitteellisen kuvan mukaisesti, jotka noudattavat VILMO 2014 suosituksia sekä tukevat Oulun MATOn 2020-2024 linjauksia.

1. Lisätään kehämäinen viherkiila, joka tukee VILMO 2014 suositusta ulottaa viheryhteydet järviltä ja metsäalueilta kaupunkirakenteen läpi merelle seuraten ulkokehän mukaista virkistysreittiä mm. Kalimenojan vartta pitkin Valkiaisjärveltä Ruskotunturille päin. Ruskotunturilta edelleen on tarpeen kehittää virkistysyhteyksiä Kuivas- ja Pyykösjärvelle ja aina merelle saakka.
2. Lisätään pohjoinen viherkiila, joka muodostuu luontaisesti osittain radan varteen etelä-pohjoisuuntaisesti sijoittuvien kapeiden viheralueiden läpi linjauksella Bertel Jungin tie- Alppila- Timola ja varmistetaan tästä viherkiilasta itä-länsisuunnassa poikkeavien metsäisten viheryhteyksien säilyttäminen jätvi- ja merialueelle.
3. Lisätään itäinen viherkiila, koska kaupungista ulos suuntautuvia viheryhteyksiä tarvitaan Sanginjoelle ja Pilpasuolle. Lisäksi kaupunginojan latvoilta on tarpeen muodostaa viheryhteyksiä Niiles- ja Valkiaisjärvien suuntaan.

Käytetään viherkiilojen määrittelyssä uusinta tietoa Oulun luonnon monimuotoisuuspisteytyksestä sekä hiilivarantoselvityksestä koko viheralueverkoston, viherkiilojen ja ekologisten yhteyksien tarkemman määrittelyn ja rajauksen perusteena. Kiinnitetään erityistä huomiota metsiin ja niiden alueelliseen jatkuvuuteen. Ydinkiilakehäkäytävärakenne pidetään Oulun osalta jatkossakin viheralueverkoston runkona laajentaen sitä kunnan nykyisen tilanteen mukaisesti ulkokehältä ympäröiville alueille. Päivitetään VILMO 2014 linjaukset ja viheralueverkosto Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon keskusten osalta edelleen osayleiskaavojen ja täydennysrakentamisselvitysten perusteella.

Viheryhteyksien päivittäminen ja viherkiilojen lisääminen edesauttavat yleiskaavojen ohjaavaa vaikutusta alueilla, joissa on iso täydennysrakentamisen paine paitsi asuntorakentamisen, mutta myös työpaikkarakentamisen osalta. Päivitetty versio ohjaa tonttivarantojen suunnittelua tehokkaamin työpaikkavarantojen keskittämiseen ja hallitumpaan lisäämiseen ottaen samalla paremmin huomioon myös kuntalaisten virkistysalueiden tarpeet samalla pyrkien yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamiseen. Tällä menettelyllä voidaan saavuttaa nopeammat kaavoitusprosessien läpimenoajat ja sujuvampi vuorovaikutus kaavoitusasioissa, kun kaavoitusta ohjaavat alueelliset rajaukset ovat ajantasalla. Työpaikkarakentamiseen liittyvien tonttien kysyntä on voimakasta erityisesti Ruskon-Ruskonselän ja Oulunportin yritysalueilla, mutta keskeisiä kohteita ovat myös Oritkarin ja Äimäraution alueet sekä Linnanmaa ja Kontinkangaan alueet, joissa viheralueverkostot myös ovat tärkeä osa kaupunkikuvaa.

 




Kysymys nro: 9

Luontokato on ilmastonmuutoksen ohella merkittävä ja vakava haaste. Luontokatoa tapahtuu myös Suomessa, ja edellisessä arvioinnissa (Suomen lajien punainen lista 2019) uhanalaisia lajeja oli jopa 420 enemmän kuin vuoden 2010 arvioinnissa. Erityisen huolestuttavaa on, että 48 % Suomen luontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi (2018). Luontokatoon pitää puuttua nyt ja Suomi onkin sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2030 mennessä.

Luontokadon hillitsemiseksi vähintään 30 % Oulun alueen maa- ja vesialueista on suojeltava vuoteen 2030 mennessä.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Täysin samaa mieltä. Samalla on huolehdittava pientenkin kaupunkimetsien säilyttämisestä sekä varmistettava riittävät metsäiset alueet teiden varsilla melu-, saaste ja maisemahaittojen pienentämiseksi. Oulussa tulisi ottaa käyttöön suositukset metsien saavutettavuudesta ja  riittävyydestä kaupunkialueella. Nyt ympäristöministeriö suosittaa viheralueiden saavutettavuutta siten, että ne olisivat jokaisen kuntalaisen ulottuvilla 300 m tai 5 minuutin päässä. Olen puhunut tästä ministeri Krista Mikkosen kanssa ja ehdottanut, että suositus muutetaan ohjeeksi ja samalla luovutaan viheralueista puhumisesta ja aloitetaan puhumaan kaupunkimetsistä. On huomattava, että viheralueeksi katsotaan esim. urheilukenttä ja nurmikko ilman yhtään puuta. Tällä olisi iso merkitys kaikkiin kaavoitusratkaisuihin ja tällä muutoksella voitaisiin säilyttää Oulussa metsiä merkittävästi. On tietysti iso haaste ja tulisi saada valtakunnalliseksi ohjeeksi, mutta tällä olis erittäin iso merkitys luontokadon vähenemiseen.




Kysymys nro: 10

Suoluontotyypeistä yli puolet, 54 %, on uhanalaisia ja valtaosalla kehityssuunta on heikkenevä muun muassa ympäröivien ojitusten ja metsätaloustoimien vuoksi. Soita on ojitettu puuntuotantoa tavoiteltaessa, mutta sillä on ollut vakava vaikutus suoluontoon. Ennallistamalla voidaan palauttaa soita takaisin luonnontilaan ja elvyttää soiden uhanalaistunutta lajistoa.

Suoluonnon uhanalaistuminen pysäytetään suojelemalla ja ennallistamalla kaupungin omistamat ennallistamiskelpoiset suot.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Täysin samaa mieltä. Suoluonnon ennallistaminen tulee vaikuttamaan merkittävästi myös vesistöjen tilaan ja humuksen määrää on mahdollista merkittävästi pienentää veistöissä, jolloin niiden matkailu- ja virkistysarvo kasvavat. Metsäojitukset rasittavat turvetuotantoa voimakkaammin vesistöjä.




Kysymys nro: 11

Suomen vuosittainen metsäkato on noin 19 000 hehtaaria. Metsäkato tarkoittaa metsämaan pysyvää muutosta, kuten rakentamista tai pellonraivaamista. Metsäkadolla on vaikutuksia ilmastoon ja luontoon. Viisaalla kaupunkisuunnittelulla voidaan säästää arvokkaat metsäalueet.

Metsämaan asemakaavoittaminen ja raivaaminen rakentamista varten pitää rajoittaa luontoarvoiltaan heikommille alueille.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Kaupungeilla tulisi olla sitovat ja pitkäjänteiset suunnitelmat viheralueverkoston ja metsäisten vyöhykkeiden säilyttämiseksi, jotta kaavoitusprosessit ovat tehokkaita. Kaavavalitusten määrä on lisääntynyt voimakkaasti ja esim. Oulusta puuttuu pitkäjänteinen ja VILMOon perustuva metsäisten alueiden säilyttämissuunnitelma, joka aiheuttaa ristiriitoja. VILMO on Oulun viheralueverkosto- ja luonnon monimuotoisuussuunnitelma, joka on  tehty jo 2014 8Ramboll), joka tulisi ottaa välittömästi käyttöön omine suosituksineen.




Kysymys nro: 12

Kaupunkiluonto muodostaa suuren osan nykyihmisen arkisista luontokokemuksista. Luontoarvoja edistämällä voidaan lisätä lähiluonnon virkistyshyötyjä. Esimerkiksi runsas lahopuun määrä lähimetsässä voi monipuolistaa alueen linnustoa ja niityt ovat helppohoitoinen ja kaunis ratkaisu myös pölyttäjien hyväksi.

Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta kannattaa Oulussa edistää lopettamalla lähimetsien harventaminen ja lisäämällä niittyjä.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Täysin samaa mieltä. Asukkaita ja kuntalaisia tulisi osallistaa varaamalla pieniä määrärahoja paikallisille asukasyhdistyksille esim. luonnon niittyjen varjelemiseksi ja nykyisten joutomaiden saattamiseksi niittytilaan esim. viljelemällä luonnonkukkia pölyttäjien ravinnon lisäämiseksi.




Kysymys nro: 13

Vehreä kaupunki on paitsi viihtyisämpi, pystyy myös sopeutumaan paremmin muuttuvaan ilmastoon. Viheralueet hillitsevät kuumuutta hellejaksojen aikana ja ehkäisevät tulvariskiä.

Oulun on otettava kaavoituksessa käyttöön siniviherkerroin-työkalu, jonka avulla voidaan arvioida kasvillisuuden määrää ja hulevesien hallintaa.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Täysin samaa mieltä ja olenkin tehnyt asiasta valtuustoaloiteen, joka on alla kursiivilla. Hulevedet tulevat olemaan merkittävä riskitekijä ilmastonmuutoksen myötä ja esim. Oulun kaupungin tarkastuslautakunta on nimennyt sen Y&Ylautakunnan kaavoitustoimintojen kriittisimmäksi asiaksi, johon on puututtava. Nyt Oulussa on vasta kokeiltu pilottina viherkerroinlaskentaa Huvilanrannantien kaavoituksessa Linnanmaalla.

Viherkerroinlaskenta kaikkiin kaavoihin käyttöön Oulun kaavoituksessa tavoitteena 0,8-0,9 arvo asuinrakentamisessa sekä soveltuvasti toimisto-, liike- ja teollisuusrakentamiseen. Viherkerroin lisäksi mittariksi Oulun ympäristöohjelman 2026 "ilmastonmuutokseen sopeutuminen" ja "luonto kaikkien saavutettavissa" kohtiin


Perustelut:
Tarkastuslautakunnan arviointikohteena vuonna 2020 on yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen toiminnoista Asukas ja asiakaslähtöisyys yhdyskunta- ja ympäristöpalveluissa. Y & Y-lautakunnan riskienhallintasuunnitelmassa hulevesiratkaisujen tehokkuus kaavoituksessa on kirjattu merkittäväksi riskiksi ilmastonmuutoksen aiheuttaman sadannan kasvaessa. Hulevesien hallitsemiseksi vettä sitovat ratkaisut kuten viheralueet ja vettä läpäisevät pinnoitteet ovat hyödyksi. Viherkerroin kertoo, kuinka paljon kasvillisuutta ja vettä viivyttäviä ratkaisuja tulee olla suhteessa tontin pinta-alaan.

Oulussa viherkerroinmenetelmän painotuksissa tulisi ottaa huomioon erityisesti viherrakenteeseen kohdistuvia tulevaisuuden tarpeita, kuten ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat hulevesiongelmat ja ilmaston lämpeneminen. Tulevaisuuden tarpeet liittyvät tonttikohtaisten hulevesien hallintaan siellä, missä viemäriverkoston puutteellisuus luo potentiaalisia tulvariskejä. Ohjeelliset hulevesienhallintastrategiat jättävät hulevesienhallinnan periaatteiden soveltamisen kaavoittajan ja pihasuunnittelijan ammattitaidon ja henkilökohtaisen kiinnostuksen varaan, jolloin hulevedet on käytännössä mahdollista johtaa kestämättömästi suoraan jätevesiviemäriin. Lisäksi pitäisi selvittää vaihtoehtoisten hulevesien hallintamenetelmien, eli käytännössä hulevesiä imevien viherrakenteiden, käyttöä ja rohkaista niiden käyttöön. Hulevesien hallinnalle pitäisi olla selkeä toteutushetki, toteuttaja ja budjetti. Viherkerrointyökalua on Oulussa alettu työstämään vuonna 2018. Työkalulla laskettava viherkerroinluku kuvaa laskettavan alueen, yleensä tontin, vihertehokkuutta. Ensimmäisenä pilottikohteena on ollut Huvilarannantien kaavamuutoshanke Linnanmaalla. Tarkoituksena on saada viherkerrointyökalu vähitellen käyttöön alkaen syksyllä käynnistyvistä kaavahankkeista.

Useissa muissa Suomen kaupungeissa kuten Tampereella, Helsingissä, Espoossa ja Turussa vastaava työkalu on jo käytössä ja maailmalla vihertehokkuutta on laskettu jo pidempään. Vantaan kaupungin asemakaavoituksessa on linjattu 1.9. 2020, että kaikissa asemakaavoissa tarkistetaan vihertehokkuuden toteutuminen. Kaavamääräyksellä tuetaan maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) tavoitteiden mukaista ekologisesti kestävää kehitystä, ympäristöarvoja ja Vantaan resurssiviisauden strategiaa. Työkalu on excel-pohjainen laskuri, jonka avulla vihersuunnittelijat voivat valita sopivan yhdistelmän vehreyttä ja hulevesien luonnonmukaista käsittelyä edistäviä elementtejä, joilla täyttää tontilla vaadittu vihertehokkuus. Elementtiryhmiä ovat säilytettävät puut ja muu kasvillisuus, istutettavat kasvit, viherkatot, hulevesien luonnonmukainen käsittely sekä pinnoitteet. Mitä enemmän vihreää tontilla pinta-alaan nähden on, sitä suurempi viherkerroinluku eli vihertehokkuus on mahdollista saavuttaa. Viherelementeillä pystytään hallitsemaan hulevesiä luonnonmukaisemmin, jolloin saavutetaan myös luonnoltaan monimuotoisempi ja siten ilmastonmuutokseen paremmin sopeutuva asuinympäristö. Monipuoliset kasvilajit ja hyötykasvien käyttö synnyttävät biodiversiteetin lisääntymisen ohessa visuaalista mielihyvää ja parhaimmillaan ravintoa sekä ihmisille että pölyttäjille.

Viherkertoimen elementeistä Oulussa erityisen suuri paino tulisi antaa säilytettävälle puustolle ja kasvillisuudelle luonnon monimuotoisuuden ja maisema-arvon jatkuvuuden vuoksi. Asuinalueen turvallisuus ja viihtyvyys sekä luonnon monimuotoisuus ja sen kuntalaisten hyvinvointia lisäävä vaikutus ovat merkittäviä kaupungin vetovoimatekijöitä, joita viherkertoimen tavoitteiden saavuttaminen ohjaa tehokkaasti.

 

 




Kysymys nro: 14

Tiivis kaupunkirakenne lyhentää välimatkoja ja tehostaa olemassa olevan infran hyödyntämistä. Luontoarvot pitää kuitenkin huomioida tiivistämisrakentamisessa, ja luonnon saavutettavuus myös kaupunkilaisille tulee varmistaa.

Yhdyskuntarakenteen hajautumista tulee hillitä yleiskaavan avulla. Tiivistämisrakentamista voidaan tehdä alueilla, joissa se ei vähennä olennaisesti tärkeiden viheralueiden määrää.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Yleiskaava on oikeusvaikutteinen kaava, jota tulee noudattaa ja varsinkin sen linjauksia V-alueista eli viheralueista. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki tulee muuttamaan tätä todennäköisesti huonompaan suuntaan, mutta päättäjiksi tulee valita selaisia henkilöitä, jotka pystyvät tätä huonoa kehitystä jarruttamaan. 




Kysymys nro: 15

Kasvipainotteinen ruokailu edistää ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteita. Kasvisruoan hiilijalanjälki on pienempi, eikä sen tuotanto vaadi yhtä suurta maa-alaa kuin eläintuotanto. Kunnan ruokapalveluiden kysynnällä on vaikutusta tarjontaan ja kunta voikin olla mukana edistämässä lähialueen kestävää ruoantuotantoa.

Oulun ruokapalveluissa on lisättävä kasvisruokien määrää ja suosittava kestävästi tuotettua lähiruokaa.
Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta lihan tuotannon osuutta ihmisten ravinnontuotannossa tulee vähentää ja kasvisruokapäivä kouluissa on osa asennekasvatusta lasten ja nuorten koulutuksessa. Proteiinien tarve on mahdollista tyydyttää monipuolisella proteiinipitoisella kasvisruoalla.




Kysymys nro: 16

Kiertotaloudessa kulutetaan mahdollisimman vähän neitseellisiä luonnonvaroja, eikä tuoteta jätettä. Kunnat voivat olla mukana siirtymässä esimerkiksi kierrätyspalveluiden ja kiertotalouteen pohjautuvien yritysten tukemisen kautta, sekä myös lisäämällä tavaroiden lainaamista.

Kiertotaloutta tulee edistää lisäämällä erilaisten käyttötavaroiden (esim. tavarapyörät, porat, ompelukoneet) lainausta kirjastoista.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Tässä on kirjastoilla uusi tärkeä funktio tulevaisuudessa.




Kysymys nro: 17

Lähiluonto edistää terveyttä. Monipuolisen viherverkoston avulla turvataan luonnon saavutettavuus kaikille oululaisille, lähellä heitä.

Jokaisella on oikeus lähimetsään ja -luontoon

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Täysin samaa mieltä ja viittaan edellisiin vastauksiini. Duodecim-lehti on julkaissut lääketieteellisiä tutkimuksia metsän hyvinvointivaikutuksista vudelta 2019. Lisäksi lähiluonto on tasa-arvokysymys, koska kaikilla ei ole autoa ja kykyä lähteä kauemmaksi.




Kysymys nro: 18

Retkeily on kasvava harrastus, ja Oulussa on siihen erinomaiset edellytykset. Lisääntyvä luonnossa liikkujien määrä on hyvä huomioida panostamalla retkeilyreitteihin, joukkoliikenneyhteyksiin retkeilyalueille ja aiheeseen liittyvään viestintään ja karttapalveluihin.

Oulun alueen retkeilymahdollisuuksia on parannettava lisäämällä uusia ja kunnostamalla nykyisiä retkeilyreittejä.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Luontobusseille olisi kysyntää viikonloppuisin.




Kysymys nro: 19

Hiljaisuus ja pimeys ovat katoamassa, sillä ihmisen kädenjälki tavoittaa jo lähes joka kolkan. Hiljaisuus ja rauhalliset ympäristöt ovat kuitenkin tärkeitä palautumisen ja jaksamisen kannalta. Hyvä kaupunkisuunnittelu turvaa tällaiset alueet ja pyrkii vähentämään melua myös kaupunkialueella.

Kaupungin hiljaiset alueet (hiljaisia virkistysalueita ovat Hietasaari, Letonniemi, Auran majan reitit, Kalimeenlampi, Isokangas, Sankivaara, Pilpasuo ja Virpiniemi) tulee säilyttää hiljaisina ja liikennejärjestelyillä on pyrittävä vähentämään melua ja muita ympäristöhaittoja.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Valosaasteen ihmismieltä kuormittavia tutkimuksia on julkaistu hijattain ja hiljaisille ja vähävaloisille alueille on olemassa terveydelliset perusteet.




Kysymys nro: 20

Sanginjoen metsien suojelu on merkittävä askel ainutlaatuisen pohjoisen metsäluonnon vaalimiseksi. Yhtenäisyys ja laajuus lisäävät alueen luonto- ja virkistysarvoja.

Sanginjoelle tulee perustaa kansallispuisto. Siihen tulee liittää lähistön suojeltuja suoja metsäalueita.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

Lisäselitys:

Koneen Säätiön ja metsähallituksen yhteistyön avulla tavoite on nyt  lähempänä kuin koskaan ennen.



Takaisin tuloslistaan